Lestadiolaisen kristillisyyden paikallishistoriaa

Lestadiolaisen kristillisyyden alkuherätyksen alueen jälkeen liike levisi lähinnä Tornionjoki-vartta etelää kohti Perämeren rannikolle. Vähitellen liike erkani Ruotsin rajan tuntumasta itään ja sai jalansijaa myöhemmin muuallakin kuin rannikon seurakunnissa.

Ensimmäinen kirjallinen tieto Pudasjärven alueen lestadiolaisesta herätyksestä on Oulun Wiikkosanomissa maaliskuussa 1860 julkaistu Pudasjärveltä lähetetty kirje. Kirjeessä todettiin: ”Heräkkäitäkin on viime kesän ajalla ilmaunut seurakuntaamme. Pohjanperä (Ranua) pitäjässämme on jo niitten vallassa. - - Tämä heräkästen oppi on kulkeutunut Pohjanperälle Rovaniemeltä; sieltä on ollut kaksi lähetyssaarnaajaa.” Nämä saarnaajat olivat todennäköisesti ensimmäisiä, jotka liikkuivat seurakunnan alueella.

Herätyksen tulo Ranuan Toljaan

Hyvin varmojen muistitietojen mukaan lestadiolainen herätys alkoi Ranualla Toljan kylällä jo vuonna 1857 ja jatkui 1858. Toljamon taloon miniäksi tullut Elsa Maria Kokkare (1821–1913) olisi muistitiedon mukaan ollut ensimmäinen lestadiolaiskristitty. Elsa Maria Kokkare tunsi voimakkaan ristiriidan siinä, että talon väki kokoontui sunnuntaisin kuuntelemaan Raamatun ja postillan lukemista, ja että illalla järjestettiin samassa talossa tanssit. Miehensä tapaturmaisen kuoleman jälkeen Elsa Maria hiihti kevättalvella 1857 omantunnon herättämänä Rovaniemelle, ja siellä eräs saarnaaja julisti hänelle synninpäästön.

Pian Elsa Maria Kokkareen jälkeen Erkki Ranua ja Erkki Toljamo saivat parannuksen armon. He tekivät seuraavana talvena Lapin matkan, jolloin he keskustelivat Juhani Raattamaan kanssa. Perinteen mukaan liikkeen leviämisen ”sytykkeet” on haettu Lapista ja Rovaniemeltä. Raattamaa kävi vuonna 1884 seuranpidossa Olli Koskamon kanssa kirkonkylän lisäksi Saariharjussa, Toljassa ja Portimojärvellä.

Leviäminen Ranuan alueelta Pudasjärven kyliin

Toinen lestadiolaisen kristillisyyden keskus Ranualla muodostui Saarelan–Impiön alueelle. Heikki Saarijärvi oli kuullut vuonna 1863 Lapin herätyksestä ja ilmeisesti Toljan tapahtumista. Hän kävi itse Lapissa ja sai siellä parannuksen armon. Saarijärvi toimi saarnaajana Ranualla ja Pudasjärvellä.

Synninpäästön saaneet puhuivat kokemastaan ja veivät ”viestiä” eteenpäin. Poromiehet, rahtimiehet ja kauppiaat välittivät sanomaa herätyksestä matkoillaan kylästä toiseen. Kristillisyys levisi Ranualla Simojärvelle, jossa koettiin vuonna 1863 voimakkaita herätyksiä. Muistokirjoitusten perusteella voi todeta liikkeen levinneen jo vuoteen 1865 mennessä Pudasjärven Livojoki-varren kyliin, pääpaikkana Sarajärven kylä. Varhaisessa vaiheessa mainitaan kristillisyyden esiintymiä myös Sotkajärven ja Jongun kylissä sekä Naamangalla ja Taipaleenharjussa. Kylien vauraat talot ovat olleet liikkeen leviämisen kannalta merkittäviä, koska niissä pidettiin seuroja.

Seuratoimintaa alkuaikoina

Sarakylän ensimmäisiä lestadiolaiskristittyjä ovat olleet Olli ja Kalle Sarajärvi, jotka toimivat puhujina jo 1860-luvulla. Ihmeessä, Olli Sarajärven kotona on ensimmäiseksi pidetty seuroja Sarakylässä. Jongunkylällä seuroja pidettiin Liikasenniemen taloissa. Sotkajärvellä seurapaikaksi muodostui Olli Ervastin (1820–1882) talo. Olli Ervasti sai parannuksen armon 1860-luvun alussa samoihin aikoihin poikiensa Paavalin, Ollin ja Aukustin kanssa. Paavali ja Olli Ervasti toimivat myös saarnaajina. Paavali Ervasti (1840–1896) tunnetaan paitsi saarnaajana myös hengellisten laulujen tekijänä. Suosituin ja eniten julkaistu hänen lauluistaan on ”O ylkä Jesu rakkahin”.

Lestadiolaisen kristillisyyden levinneisyyttä ja kannatusta Pudasjärvellä kuvaa kirkkoherranvaalissa 1881 melko selvällä ääntenenemmistöllä virkaan valittu ensimmäinen lestadiolaispappi Karl Abiel Heikel. Hänen jälkeensä kirkkoherrat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat kuuluneet tähän herätysliikkeeseen.

Herätyksen aikoja

Voimakkaita herätyksen aikoja on koettu vuosikymmenien varrella. Väinö Lohi Ranualta kertoi vuonna 1956, että toisinaan pirtintäyteisestä seuraväestä ei kukaan lähtenyt uskottomana pois. Pudasjärvellä herätyksiä oli 1910-, 1930- ja 1960-luvuilla. 1960-luku oli Pudasjärvellä nuorisoherätyksen aikaa.
Lähteet:
Seppo Lohi, Pohjolan kristillisyys
Jouko Vahtola, Pudasjärven seurakunnan historia
Ranuan rauhanyhdistyksen historia
Pudasjärven rauhanyhdistyksen historiikki