Katariina Rontti

”Ei vaadittuna, vaan hyvällä mielellä.” Tämä on paljon käytetty ohjenuora Jumalan valtakunnan töihin osallistumiseen. Suviseuratyössäkin olen kuullut sen monesti. Harvemmin sitä avataan sen tarkemmin, ja ehkä siksikin se on kääntynyt välillä omassa päässäni niin, että minulta vaaditaan hyvää mieltä.

Suviseurojen vastuuvuorossa olevilla rauhanyhdistyksillä pidetään pitkin talvea infotilaisuuksia, joissa muistutetaan, että nyt on meidän vuoromme palvella. Tartutaan reippaasti työhön! Monen mielessä voi risteillä ajatus: ”Ei jaksas, mutta kait se pittää.” Miten yhdistää velvollisuudentunne, halu palvella, voimavarojen vähyys ja hyvä mieli?

Perheessä, jossa on pieniä lapsia, Siionin työhön osallistuu aina kaksi yhtä aikaa: hän, joka lähtee palvelemaan muita, ja hän, joka jää kotiin lasten kanssa. Silloin, kun olen lähtenyt itse rauhanyhdistyksen tehtäviin, olen lähes aina lähtenyt mielelläni. On ollut kiva saada vaihtelua kotiäidin työhön, nähdä muita aikuisia, vaihtaa kuulumisia, vahvistua uskossa.

Kotiin jäävänä tilanne on ollut usein toisin päin. On tuntunut monesti vaikealta jäädä pienten kanssa yksin pähertämään. Silloin, kun miestäni pyydetään johonkin tehtävään, kysymys kuuluukin aina, jaksanko minä, että hän lähtee.

Näissä valintatilanteissa mielessäni kuulen joka kerta: ”Ei vaadittuna vaan hyvällä mielellä.” Velvollisuudentunne on voimakas sekä miehellä että minulla. Jumalan valtakunnan työn tekeminen tuntuu tärkeältä ja myös velvoittavalta.

Silloin, kun omat voimavarat jarruttavat vastaan, olen sen kysymyksen äärellä, miksi Jumalan rakkaus ei nyt saa minussa aikaan halua palvella tai pikemminkin päästää miestäni palvelemaan. Eikö Jumalan rakkaus vaikuta minussa? Enkö ole oikein uskomassa?

Kun olemme päättäneet, että mieheni vastaa myöntävästi johonkin tehtäväpyyntöön, ja olen halunnut etsiä “taistelutahtoa” kotitouhuun, lähdön hetkellä tunnelmat voivat olla monenlaiset. Joskus turmelus voittaa, ja kapinamieli johtaa ylitsepääsemättömän tuntuiseen tilanteeseen. Yksi lapsista riehuu, kaksi muuta riitelee ja yksi odottaa imetystä. Tuntuu, että minulta vaaditaan paitsi isoa ponnistusta, myös tekemään se hyvällä mielellä.

Niissä tilanteissa olemme mieheni kanssa ajatelleet, että kaikenlaisille tunteille saa olla tilaa. Saa vapaasti ilmaista, että nyt tuntuu hankalalta. Viime metreillä ei enää pysty tehtävistä perääntymään, ja joskus olen jäänyt kotiin pahalla mielellä. Ajattelen, että sekin kuuluu elämään ja uskovaisena kilvoitteluun. Hyvän ja oikean mielen löytyminen voi viedä aikaa. Joskus hankalan olon kanssa on vain taaplannut menemään ja koittanut raakasti uskoa, että tämä työ kannattaa, vaikka tunnelmat eivät olisikaan korkealla.

Olen myös saanut kokea monesti ihmeellistä Jumalan siunausta, kun olen jäänyt kotiin – olinpa sitten jäänyt hyvällä tai huonolla mielellä. Lasten kanssa onkin sujunut mukavasti tai olen löytänyt hyvää asennetta vaativaan tilanteeseen. Seurasiunaus on yltänyt kotiin asti! Olen saanut jäädä evankeliumin alle ja tuntea, että Jumala muistaa minuakin, vaikka en ole Siionin ”kentällä” tekemässä työtä.

Suviseurojen kohdalla pysähdyn monesti miettimään, onko tämä kaikki työ vaivansa väärti. Onhan Suviseurat hyvä mahdollisuus levittää evankeliumin ilosanomaa ja monesti myös hyvä tuttavien kohtaamisen paikka. Joskus olen kuitenkin miettinyt, vaatiiko lähetystyö näin mittavat puitteet. Eikö olisi yksinkertaisempaa, jos me jokainen omassa elämässämme vain tekisimme rohkeammin lähetystyötä paitsi olemalla suolana ja valona myös ottamalla uskon asioita puheeksi? Edistääkö Suviseurat ulkoistamaan lähetyskirjeenä olemista?

Minulla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin. Olen omalla kohdallani ajatellut, että kun miestäni tai minua pyydetään johonkin Jumalan valtakunnan työtehtävään, mietimme aina tapaus kerrallaan, onko tämä sellainen tehtävä, johon pystymme ja haluamme osallistua. Haluamme kuulostella kotiin jäävän voimavaroja ja tehdä tätä työtä hyvällä mielellä. Jos hyvää mieltä ei sillä hetkellä ole, tärkeintä on, että on halu etsiä sitä. Tämän etsimishalun aiheuttaa Jumalan rakkaus.

Julkaistu Päivämiehessä 28.3.2024

Kohti Pudasjärven Suviseuroja Kesän 2024 Suviseuroja valmistellaan Pudasjärvelle. Järjestelyt vilkastuvat kevään kuluessa ja kesän koittaessa. Viestintätoimikunnan toimittaman blogisarjan kautta pääset tutustumaan seuravalmisteluihin ja niihin liittyviin ajatuksiin.